Kadonneet
Popularity · Low
YouTube
Searching YouTube...
Lyrics
Kuulin kerran ettei ihminen voi kadota/
Jättämättä jälkiä, kai se on sit vaan sanonta/
Ainaki siltä tuntuu kun tsiigaa uutisotsikoita/
Tosta noin vaan oves takaa saattaa katoo postipoika/
Yöllä kaupungilla hiiren hiljaisilla kaduilla/
Kannattaa pitää silmät selässä ja olla varuillaan/
Ei tiedä minkä kulman takaa hyökkää joku sekopää/
Ei tiedä kuka katoo jälleen ja kuka eloon jää/
Nää panttivankidraamat ja kidnappauksien kuninkaat/
Saa lööpist etusivun ja taas uteliaat pulittaa/
Ei mustepainatusta pysty historiast kumittaan/
Ja uudet lapset isoisän kellariin taas lukitaan/
Kahenkytäneljän vuoden jälkeen tietää mit on vapaus/
Hämärä juttu niinku Madeleine Maccainin tapaus/
Pieni kaunis ja viaton tyttö kohteena/
Niin monta alkuu jois ei oo loppua ollenka/
Tää on niille jotka on kadonnu jäljettömiin/
Teille tulvii täälä rukouksia äärettömii/
Kyyneleitä valutettu niagaran lailla/
Nyt äiti ja isä ois rakasta lastaan vailla/
Tää on niille jotka on kotoaan karannu/
Tää on niille jotka on takasin palannu/
Tää on teille joista kaikki täällä ollaan huolissaan/
Tulkaa vielä takas kirkastamaan meidän huomista/
Kyl mä tiiän ettei kukaan oikeest katoa/
Mut siltä tuntuu jatkuvasti, vaikken sitä tahdokkaan/
Nyt liian nuoret lähtee kävelemään kohti valoa/
Ja äänet vähitellen hiljenevät kerrostalossa/
Kynttilänvalossa me kädet ristis odotamme/
Kai Jumalan merkkiä ja sitä että taas kohtaamme/
Aamen, johda polku hänen takas meidän huomaan/
Ja näytä pieni merkki että tietää kehen luottaa/
Rikostutkinnat ja ruumiskoirat, aika laiha lohtu/
Kai se ajan kysymys on millon joku taas unohtuu/
Raisa Räisänen ja Teemu Puumalakin jäivät mysteeriks/
Jonkun pakko kärsii et nähään virheet täs systeeemis/
Kai liian myöhään tosissaan ne alottivat etsiin/
Siks sata kysymystä yllä Karoliina Kestin/
Vaik ne sanoo ettei muka liian myöhäst koskaan oo/
Pelkään et arvotukseks jää myös tänki tytön kohtalo/
Kynttilä palaa pöydäl valokuvan edessä/
Sydämeen sattuu ja mä kuulen taivaan repeevän/
Se itkee sadepisaroina muistot ilmaan/
Sen pienen hetken kaikki ovat aivan hiiren hiljaa/
Lasten huonees äiti pakkaa pahvilaatikoita/
Internetin sivuilla viel tulvii spekulaatioita/
Kohtalosta tosta pienen viattoman lapsen/
Ja äiti stoppaa hetkeks nostaen taivalle katseen/
Kirkas aurinko ja puhtaat taivaan lampaat/
Lapsi pieni lentää joutsenena kohti taivaan rantaa/
Tieto lisää tuskaa, mut epätietosuus voi tappaa/
Ikävään, mut jahka aikä jään sydämelt pois sulattaa/
Hetket eivät katoo koskaan, muistot säilyyn aina/
Mä luotan karman lakiin; joka toiselle kuoppaa kaivaa/
Ja niin edelleen, loput on historian havinaa/
Ja tuulet kuiskii puissa tätä kadonneiden tarinaa/